Kihdissä kesälaitumille

Edellisen postauksen perään on hyvä kertoa tekemästäni havainnosta. Kihti kiinnostaa.

Tiedän tiedän, paroni kuvailee itseään kihdistä kärsiväksi elämäntapavalmentajaksi, mutta tämä määritelmä täyttyy hennosti. Muuten kuin niiltä osin, että joidenkin mielestä olen oikeassa ja suurimman osan mielestä väärässä.

Olen kirjoittanut kihdin sairastamisesta sangen vähän. Syy on selvä: oireet eivät ole kuuluneet siinä määrin elämääni, että olisin nähnyt tarpeelliseksi puhua niistä.

Meikäläisen kihti lähtee yleensä valloilleen, jos juon reippaasti. Edes syömiset eivät ole tehneet muuta mainittavaa vaikutusta viimeisen puolentoista vuoden aikana, jollei ole mässäillyt hulluna ja montaa päivää peräjälkeen. Edellinen ”kihtikohtaus” sattuikin aika tarkalleen vuosi sitten, kun avopuolisoni kanssa olimme mökkeilemässä ja joimme noin viikon verran päivittäin olutta ja söimme kalaa ja lihaa.

Nyt sitten vähintäänkin arvelluttava vinkin anto, jota edeltää seuraava varoitus:

Kirjoittajalla ei ole lääketieteellistä, eikä hoitotyöhön suuntautuvaa koulutusta. Hän ei tunne tutkimustuloksia, eikä lääkeaineiden vaikutuksia eikä muiltakaan osin ole pätevä antamaan minkäänlaisia hoito-ohjeita. Hänen kokemuksensa taudin ja sen oireiden hoidosta pohjaavat erittäin marginaaliseen ryhmään, häneen itseensä.

No niin, nyt kun vastuu on siirretty, voin sanoa että olkaa ja eläkää. Olen saanut kuulla, että itseäni pari vuotta vanhemmat ja jopa fyysisesti paremmassa kunnossa olevat(!) ihmiset ovat saaneet kihtiin lääkityksen! Sen ilmeisesti saa, jos osuu vain oikean lääkärin kohdalle. Minulla ei ollut tällaista satumaista tuuria, joten olen joutunut ”taistelemaan” taudin kanssa muuten. Ikävä laihtuminen (Kyllä, luit aivan oikein. Laihduin viime talven aikana vain käymällä fyysisissä teatteritreeneissä useamman kerran viikossa. En olisi halunnut, enkä ole tyytyväinen muutokseen. Jos tämä ahdistaa sinua, niin ahdistu keskenäsi) on vienyt kihdin oireita mennessään, mutta aina, kun tunnen jomotusta nivelissä, otan vain särkylääkkeen ja juon reippaammin vettä vuorokauden tai pari. En edes katsele syömisiäni. Miksi katselisin? Niin kauan kuin kihdin hoitaminen on näin mielivaltaista, minä elän ja olen niin kuin parhaaksi näen. Olen selvinnyt, en ole saanut kohtauksia ja pärjään varsin hyvin, ihan vain ottamalla särkylääkkeen ja juomalla vettä. Vitut laihduttamisesta ja ruokavaliomuutoksista.

Eiköhän nämä olleet viimeiset sanat, mitä minulla on tarvetta kirjoittaa kihdin sairastamisesta. Ottakaa ihmiset järki käteen ja kyseenalaistakaa asioita.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: